Reko Lundán: TARPEETTOMIA IHMISIÄ
Kantaesitys KOM-teatterissa 8.10.2003
Reko Lundán:
TARPEETTOMIA IHMISIÄ
Ohjaus Reko Lundán
Lavastus Teppo Järvinen
Puvut Niina Pasanen
Valosuunnittelu Kari Vehkonen
Äänisuunnittelu Antti Nykyri
Valokuvat Riikka Palonen
Rooleissa:
Hannu-Pekka Björkman - Kari, kojeistoasentaja
Eero Aho - Petri, luokanopettaja
Sari Mällinen - Tuula, myymälävastaava, Karin vaimo
Tiina Lymi - Sonja, kassa
Reko Lundánin näytelmä sijoittuu nykyhetkeen ja Helsingin Herttoniemeen, Roihuvuoreen ja Pihlajistoon. Se kertoo miehistä hermoromahduksen partaalla - ja naisista jotka saavat tuntea seuraukset.
Kari on kojeistoasentaja terästehtaalla, jonka viimeiseksi työksi jää sen automaatiolinjan kokoaminen joka vie hänen työpaikkansa. Hänen vaimonsa Tuula saa samana keväänä vastaavan paikan lähimyymälässä. Näytelmä kuvaa niitä viittäsataa päivää, kun Kari kulkee toivosta epätoivoon, duunarista pitkäaikaistyöttömäksi. Samalla Karin itsetunto romahtaa ja fyysinen voima jää ainoaksi keinoksi päteä.
KARI Mitä me tarvitaan? Tarviiks meiän nousta aamulla ylös? Tarviiks meiän elää?
TUULA Tottakai.
KARI Minkä takia? Minkä helvetin takia? Mä oon työttömyyden kovaa ydintä. Mikä keksintö, ihan kun kuuluis Suomen jääkiekkomaajoukkueeseen. Oikeesti ne toivoo vaan et me kuoltais mahollisimman pian rasittamasta valtiontaloutta.
Petri on luokanopettaja ja arvostettu lähiöaktivisti, joka väsyy työtaakkansa alle. Hän tutustuu itseään 15 vuotta nuorempaan lähikaupan kassaan Sonjaan ja on hetken mielijohteen vuoksi valmis rikkomaan pitkän avioliittonsa.
PETRI Ainoo mikä mua kiinnostaa on seksi. Siis ihan puhtaasti.
Tauko.
Mulla ei oo aavistustakaan miks mä sanoin noin.
SONJA Ehkä se oli totta.
Tarpeettomia ihmisiä on näytelmä ihmisen kahdesta perustarpeesta: halusta olla hyödyllinen yhteiskunnassa ja seksuaalisuudesta. Se paljastaa pinnan alla kytevän katkeruuden ja vihan, joka purkautuu väkivallaksi ennemmin tai myöhemmin ja kohdistuu yleensä kaikkein läheisimpiin - tai täysin tuntemattomiin.
SONJA Mä vihaan tätä paikkaa. Mä en asuis täällä sekuntiakaan jos ei ois pakko. Mä oon saanu niin tarpeekseni kaikista huumehörhöistä ja runkkareista ja musulmaaneista ja mutiaisista.
Tarpeettomia ihmisiä on näytelmä ihmisen nöyryytyksestä, höystettynä mustalla huumorilla ja terävillä sivalluksilla hyvinvointiyhteiskuntamme tilasta. Se näyttää ruohonjuuritasolla sen mitä tapahtuu, jos yhteisyys Suomessa katkeaa.
PETRI Pitäis olla vartijat.
TUULA Ei kannata. Liian pieni kauppa.
Tarpeettomia ihmisiä on jo Reko Lundánin neljäs KOM-teatterille kirjoittama ja ohjaama näytelmä. Aikasemmat ovat Budapest Bengal Tigers (1996), Aina joku eksyy (1998) ja Teillä ei ollut nimiä (2001). Kahden viimeksi mainitun pohjalta Lundán kirjoitti romaanin Ilman suuria suruja, jonka Helsingin Sanomat palkittiin parhaana esikoiskirjana v. 2002.
Arvosteluista poimittua:
"KOM-teatterin uutuus Reko Lundánin Tarpeettomia ihmisiä
on vahvaa tekstiä: se elää kiinni ajassa, se raastaa katsojaa
ja aivan erityisesti se näyttää, että kotimaista draamaa
tarvitaan juuri nyt. Kuka muuten puhuisi meille meistä?…
Lundánin ohjaus etenee nopein leikkauksin kipeän kevyesti.
Lavastus, puvut ja valo -ja äänimaailma seuraavat ohjauksen
logiikkaa pieniä merkityksiä myöten. Näissä paradokseissa
on esityksen voima ja tunnistettavuus."
-Seija Forsström/Itä-Savo 4.12.03
"Vaikka Lundánin henkilöt ovat peräisin tilastoista,
hän osaa kirjoittaa heistä yksilöinä. Vaikka näytelmässä
kerrotaan tutkimustietoa henkilöiden suulla, silti henkilöt
puhuvat uskottavasti. Lundán osaa ja haluaa mennä ihmisten
nahkoihin, mikä on poikkeuksellista kirjoittamista Suomessa nyt….
Teksti ilmestyi samaan aikaan WSOY:n näytelmäkirjojen sarjassa.
Niin kuin ennenkin Lundánin kohdalla, luulin jotain näyttämön
yksityiskohtaa improvisoinniksi, mutta niin vain sekin on yksityiskohtaisesti
kirjoitettu."
-Matti Linnavuori/Satakunnan Kansa 10.10.03
"Mennään kaartelematta kovaan ytimeen: Reko Lundánin
KOM-teatterille kirjoittamassa ja ohjaamassa näytelmässä
Tarpeettomia ihmsiä on merkkiteoksen ainekset. Se elää
tätä päivää, sen ainekset ovat jokaisen nurkan
takana elleivät sitten ihan silmiemme edessä eikä niitä
teemoja ole soveliaisuuden tarpeen nimissä hinkattu kiiltäväksi
pinnaksi eikä kuorrutettu kevennyksillä….
Komilaisia näyttelijöitä on kehuttu tasaisen varmasti vuosien
saatossa, ja jälleen kerran loistossa löytyy!"
-Rolf Bamberg/Uutispäivä Demari 10.10.03
"Lundánin itsensä ohjaama tulkinta on herkullista nähtävää.
Dramaatikko-ohjaaja tuntee näyttelijänsä, tietää
heidän laatunsa ja taitonsa, osaa virittää kerronnan juuri
tämän kvartetin materiaaliksi. Tässä mielessä
KOMin uutuus on ehdoton napakymppi.
Se on myös hyvin hauska esitys, ennen muuta Tiina Lymin ja Eero Ahon
sanavalmiin ja taiturimaisesti niin ajatusta kuin tunnettakin kuljettavan
panoksen ansiosta….
Järkyttävintä ja koskettavinta Tarpeettomissa ihmisissä
on Hannu-Pekka Björkmanin roolityö potkut saavana Karina. Myös
Sari Mällinen tarjoaa iskut kohtaavana vaimona vastavoimaa koko elämyksen
edestä."
-Jukka Kajava/Helsinkin Sanomat 10.10.03.
"Näyttelijäntyö on huikeaa, ohjaukselliset ratkaisut
kekseliäitä ja lavasteet aivan upeat. Tarpeettomia ihmisiä
on näytelmä joka kannattaa käydä katsomassa, mikäli
onnistuu saamaan paikan."
-Susanna Ahonen/Kansan Uutiset 14.10.03
"Näyttelijäkvartetti on tasaisen loistava. Hannu-Pekka
Björkman näyttää työttömäksi joutuvan
Karin tuhoutumisprosessin äärimmäisen järkyttävästi.
Sari Mällinen vaimona, myymälävastaava Tuulana muuntuu
uskottavasti elämäniloisesta naisesta kodin ilmapiiriä
säikkyväksi mutta taittumattomaksi vastuunkantajaksi.
Eero Aho on komplekseissaan säälittävän koominen luokanopettaja
Petri, johon hänestä esitetty luonnehdinta "lapanen"
sopii täydellisesti. Tiina Lymi luo taiturimaisen luontevasti 24-vuotiaan
kaupan kassan kehittyvän henkilökuvan.
Teppo Järvisen lavastus ja Antti Nykyrin äänimaailma luovat
kekseliäästi atmosfääriä."
-Erkki Susi/Tiedonantaja 17.10.03
