Sirkku Peltola: SUOMEN HEVONEN
Kantaesitys KOM-teatterissa 29.9.2004
SUOMEN HEVONEN
Sirkku Peltolan komedia Niskavuoren perillisistä EU-Suomessa
"Ei maaseutua voi tuoda. Ja helvetin vaikee sitä viedäkin on."
Kimasen kylä vuonna 2004.
Harmo on suomenhevonen. Hakamäen tilan viimeinen. Lassi, isäntä
päättää myydä sen Italiaan. Gurmeeravintolaan.
Salaa. Palkataan latvialainen rekkakuski, joka ajaa kuorman ojaan. Rekkalastillinen
suomenhevosia leviää pellolle. Syntyy lihavuori ja alku Sirkku
Peltolan kirjoittamalle komedialle. Kun keittoon lisätään
mm. Harrikasta haaveileva aikamiespoika, hiilipiirtämistä harrastava
isäntä, ja englantia opiskeleva vanhaemäntä, murkkutytär,
ex-vaimo ja nykyavo sekä ripaus EU-byrokratiaa on soppa valmis. Hillittömän
hauska ja terävä kuva Suomen maaseudusta. Tai mitä siitä
on jäljellä. Harmon soppaluut?
"Sinä se muina miehinä vahdit pöytäkynttilää, kun selkäs takana palaa koko kartano."
Teksti Sirkku Peltola
Ohjaus Pekka Milonoff
Lavastus Eeva Ijäs
Puvut Niina Pasanen
Valot Kari Vehkonen
Ääni Jukka Kuuranne
Valokuvat Riikka Palonen
Henkilöt:
AILI - Marja Packalén
LASSI - Pekka Valkeejärvi
AILIN ÄITE - Hannu-Pekka Björkman
MERVI - Sari Mällinen
KAI - Eero Aho / Tommi Eronen
JAANA - Tiina Lymi / Matleena Kuusniemi
AILI, eronnut kotirouva, entinen laitos-ompelija, n.55v. Ikäisensä, suomalaisen naisen näköinen, maantienvärinen, ohut permanentattu hius, isot silmälasit, tuulipuvun housut, kukallinen paitapusero, lyöty ryhti ja apea, alaspäin roikkuva ilme. Sisältänsä Aili on kostoa, katkeruutta, rakkautta, intoa, himoa ja intohimoa täynnä.
LASSI, Ailin ex-mies, ammatti edelleen jotakuinkin maanviljelijä, monen sortin yrittäjä, luomua ja pikku bisneksiä, harrastanut valokuvausta ja nykyään myös hiilipiirtämistä, n.55v. Ulkoisesti pystyssä, sisältänsä innostuva mutta lyhyt-jännitteinen ja pitemmän päälle aikaansaamaton. Kiltti. Tunneihminen.
AILIN ÄITE, n. 78-98v. Suorapuheinen,
itsekeskeinen, itseironinen, estoton ja tarpeen vaatiessa antelias, sekä
rakkaudessa, että tavarassa. Vahva nainen.
MERVI, Lassin uusi naisystävä n.45v. Pankkivirkailijatar. Harrastaa laulua, kirjallisuutta, pyöräilyä, teatteria ja ikoni-maalausta. Hyväntahtoinen, arka, älykäs, herkkä, tunteellinen ja huumorintajuton. Olettaa maailman olevan nähtävissä ja kaikille samanlaisena näkyvä, eli niin kuin hän sen näkee. Tässä mielessä naivi, sinisilmäinen. Valtava itsetutkiskelun määrä ja tarve pitää hänet hyväntahtoisuudestaan huolimatta aina ulkopuolisena.
KAI, Ailin ja Lassin poika, n.28v. Sulkeutunut, työtön, katkera äidilleen avioerosta ja ties mistä. Kyvytön naissuhteisiin. Epäsiisti. Epäselvä. Yhtä aikaa hidas ja äkkinäinen. Näyttää helvetin enkeliltä, haaveilee Harley-Davidsonista. Iästään huolimatta murrosikäisen tuskainen, lyhytnäköinen, mukavuudenhaluinen, turhautunut ja epämääräisesti kaipaava. Vähäpätöisiä suhteita sekä Sisilian, että Viron alamaailmaan.
JAANA, Ailin ja Lassin 12-vuotias tytär, koululainen. Rehevä ulkoisesti ynnä suustaan. Kaipaa pois, niin kuin kaikki alle kuusikymppiset. Seksuaalisesti heräämässä, kärsii oudosta perheestään ja ylipainostaan. Ikäisekseen kehittynyt ja estoton. Odottaa elämältä hyvin paljon sekä poikaystäviä, kuteita, biletystä, seksiä ja yleistä merkittävyyttä. Puhuu nuorison "nykykieltä", mikä ei ole intonaatioltaan lähellä hesan slangia, pikemminkin hämäläiseen tai maalaiseen tapaan motkotettuja uudissanoja.
Esitys vieraili Lahden kaupunginteatterissa, Rovaniemen Teatterissa, Kemin Kaupunginteatterissa, Oulun kaupunginteatterissa, Kuopion kaupunginteatterissa sekä Jyväskylän kaupunginteatterissa.
Poimintoja arvosteluista:
"Syksyn kantaaottavin ja samalla hauskin näytelmä on KOM-teatterin
Suomen hevonen. Sirkku Peltolan viiltävän todet luonnehdinnat
ja teksti räjähtävät todelliseksi ilotulitukseksi
Pekka Milonoffin ohjaamassa esityksessä. Sen tähtiä ovat
kaikki kuusi näyttelijää."
- Gloria 10/2004
"KOM-teatterin kultainen kosketus näytelmien valinnassa jatkuu.
Sirkku Peltolan kirjoittama ja Pekka Milonoffin ohjaama Suomen hevonen
on riemukkaan kitkerä karikatyyri EU-Suomen maaseudusta. Jos nyt
EU-tarkastajien harjoittamaa pikkumaista kyttäystä, satelliittivalvontaa
ja loputtomien kaavakkeiden täyttämispakkoa tarvitsee karrikoida.
Ne tekevät sen itse.
Katsoja saa nauraa vedet silmissä näytelmän alusta loppuun.
Näin hauskaa ei ole ollut pitkiin aikoihin. Kuitenkin kyse on traagisesta
komediasta, ja näytelmän loppu pysäyttää, hiljentää.
(...) Milonoff johdattaa verrattoman näyttelijäryhmänsä
vauhdikkaasti kohtauksesta toiseen. Näytelmä on täynnä
uskomattomia henkilötyyppejä."
- Erkki Susi / Tiedonantaja 8.10.2004
"Peltola on tuottelias ja palkittu nykydramaatikko, joka tarkkailee
vallitsevia oloja kriittisesti, mutta hulvattomalla komiikalla ja empatialla.
Niinpä katsoja ei voi mitenkään olla rakastumatta Kom-teatterissa
parhaillaan esiintyvään Kimasen kylän väkeen hevosparkoineen
kaikkineen. (...) Teksti on hullunterävää ja paljastaa
jotakin todella oleellista omasta ajastamme. (...) Lavastuksessa, niin
kuin musiikissa on eilisen patinaa ja hohtoa. Pekka Milonoffin ohjauksessa
palavat tähtisädetikut.
Täysosuma Hannu-Pekka Björkmanilta, joka suorituksellaan vain
vahvistaa käsitystä erittäin laaja-alaisesta taiteilijasta.
"
- Kaarina Naski / Länsi-Uusimaa 11.10.2004
"Näyttelijät työstävät roolejaan niin kuin
vain Kom-teatterissa pystytään, ja osataanhan siellä! He
ovat aivan uskomattomia ilmestyksiä tekohampaineen, pehmopeffoineen,
peruukkeineen ja inhorealistisine puheineen."
- Kirsikka Moring / Helsingin Sanomat 1.10.2004
"Lavastuksissa ja puvuissa on arkisen elämän tuntua, osittain
rumuudessaan jopa ylivietyä mutta silti nautittavaa. (...) Vaikka
ihmisten puheet ovat hervottomia, kaiken takana kuuluu maanviljelijän
ahdinko uudessa Euroopassa. Siis naurua, asiaa ja lopussa hieman kostuneita
silmiäkin - mitä muuta näytelmältä voi odottaa?"
- Juhani Koivisto / Ilkka 3.10.2004
