BERNARD-MARIE KOLTÉS: ROBERTO ZUCCO

Suomenkielinen kantaesitys KOM-teatterissa 10.10.1991

Teksti Bernard-Marie Koltès
Suomennos Satu Milonoff
Ohjaus Pekka Milonoff
Lavastus Eeva Ijäs
Musiikki Eero Ojanen
Valot Kari Vehkonen
Ääni Jukka Kuuranne
Käsiohjelma/valokuvat Riikka Palonen
Sarjakuva Jontti ja Matti Suominen

Rooleissa:

Roberto Zucco - Kari Hietalahti
Roberton äiti,
Hotellin emäntä,
Etsivä,
Nainen puistossa - Vieno Saaristo
Tyttö,
Pyöräilijä puistossa - Kati Outinen
Tytön äiti,
Järkyttynyt huora,
Tyylikäs rouva - Marja Packalén
Tytön sisar,
Golfaaja puistossa - Tuula Väänänen
Toinen vartija,
Tytön veli,
Pyöräilijä puistossa - Pekka Valkeejärvi
Vanha herra - Kaj Chydenius
Ensimmäinen vartija,
Melankolinen poliisi,
Komisario,
Mies puistossa,
Kärsimätön parittaja - Eero Aho
Tyylikkään rouvan poika - Sampsa Nuotio

"Hän loi uraansa kuin putoava komeetta."

-Mistä saitte kimmokkeen uuteen näytelmäänne?
K: Se oli tämä juliste tuossa seinällä, se on murhaajan etsintäkuulutus, jonka näin metrossa. Otin selvää hänen tarinastaan ja seurasin sitä päivä päivältä itsemurhaan saakka. Se on antiikin sankarin erikoislaatuinen tie. Kerron teille muutamalla sanalla hänen tarinansa. 19 vuoden ikäiseksi hän oli jokseenkin normaali poika. 19-vuotiaana hän tappoi isänsä ja äitinsä, joutui sitten vangituksi. Mutta hän oli täysin normaali, niin että hänet vapautettiin, ja hän jopa opiskeli yliopistossa. 26-vuotiaana se alkoi taas. Hän tappoi kuusi ihmistä kuukauden ainkana, sitä seurasi kahden kuukauden mittainen pako. Lopuksi hän ottaa itseltään hengen psykiatrisella klinikalla, samalla tavalla, kuin hän oli tappanut isänsä. Tämä oli todella tapahtunut tänä vuonna.

-Mutta te ette aio puhua niiden ihmisten kanssa, jotka ovat tunteneet hänet?
K: En suorita tutkimuksia, en halua tietää enää enempää. Tällä Roberto Succolla on se suuri etu, että hän on myyttinen hahmo.

-Mikä Succon elämässä on Teille esimerkillistä?
K: Succon ura on uskomattoman puhdas. Päinvastoin kuin potentiaalisilla murhaajilla - ja niitä on paljon - hänellä ei ole mitään iljettäviä syitä murhalleen, joka on hänelle täysin mieletön teko. Hänelle sattuu pikkuruinen luiskahdus, jotain samankaltaista kuin epilepsia Dostojevskille: irtoamisen pikkuruinen momentti ja hups! se on menoa. Tämä on se, mikä kiehtoo minua. Minulle tämä on myytti, ja saa jäädä myytiksi… Tämä mies tappoi ilman minkäänlaista syytä, ja siksi hän on minulle sankari. Hän vastaa täydellisesti vuosisatamme ihmistä, ehkä jopa aikaisempien vuosisatojen ihmisiä. Hän on kaikkien niiden murhaajien malli, jotka tappavat ilman syytä. Ja siinä tavassa, jolla hän suorittaa murhatekonsa, me kohtaamme jälleen suuret myytit.

Bernard-Marie Koltès´n haastatteluista
(FAZ, L'Événement du jeudi)

Takaisin