Kari Hotakainen: PUNAHUKKA

Kantaesitys KOM-teatterissa 14.9.2005.

Kari Hotakainen: PUNAHUKKA
- Riivattu komedia uskosta

Konduktööri tulee uskoon, siskopuoli tulee Venäjältä, adoptioneuvoja tulee kuudelta - mitä tästä tulee? Riivattu komedia ihmisistä, jotka eivät tyydy rauhallisesti pohtimaan yleistilannetta, vaan haluavat vastaukset heti, jopa sellaisiin kysymyksiin, joihin vastausta ei ole.

Ohjaus Juha Lehtola
Lavastus ja puvut Kristiina Saha
Äänet ja musiikki Joonas Pirttilä
Valot Kari Vehkonen
Valokuvat Riikka Palonen

Rooleissa:
Pekka - konduktööri / Hannu-Pekka Björkman
Elina - autokoulun opettaja, Pekan vaimo / Sari Mällinen
Helmi - eläkeläinen, Pekan äiti / Ritva Valkama
Seppo - kultaaja, Pekan veli / Rauno Ahonen
Katja - laborantti / Matleena Kuusniemi
Martti - pappi / Pekka Valkeejärvi
Kaarina - adoptioneuvoja / Marja Packalén

Pohjoismainen näytelmäkirjailijapalkinto Kari Hotakaiselle

Kari Hotakaisen näytelmä Punahukka on voittanut vuoden 2006 pohjoismaisen näytelmäkirjailijapalkinnon. Valinnasta päätti Pohjoismaisen teatteriunionin hallitus kokouksessaan viime sunnuntaina. Näytelmää kiitettiin korkeatasoiseksi: raatia ihastuttivat sen monet ulottuvuudet, vakavat teemat, tärkeä sanoma ja silti huikea huumori ja ironia.

Punahukan ohella palkinnosta kilpailivat
Tanskasta: Jokum Rohde - Pinocchios aske
Norjasta: Jon Fosse - Svevn
Ruotsista: Mattias Andersson - Sex, droger och våld
Islannista: Jón Atli Jónasson - Brim
Näistä suomalaisissa teattereissa ei ole esitetty yhtään, mutta Brim nähtiin Tampereen Teatterikesässä islantilaisvierailuna viime kesänä.

Palkintojenjakotilaisuus pidetään Kööpenhaminassa 31.7. Pohjoismaisen teatterikokouksen avajaisgaalan yhteydessä.

Pohjoismainen näytelmäkirjailijapalkinto jaetaan joka toinen vuosi Pohjoismaisen teatterikokouksen yhteydessä. Palkinto jaettiin ensimmäisen kerran 1992. Aiemmin sen on voittanut vain yksi suomalainen Paavo Haavikko näytelmällään Anastasia ja minä vuonna 1996.

Punahukka kantaesitettiin KOM-teatterissa 2005 ja on ohjelmistossa vielä tänä keväänä. Punahukka on käännetty ruotsin ja englannin kielelle. Siitä on tulossa käännös myös tanskaksi ja islanniksi.

Kilpailuehdokkaat valittiin vuosina 2004 ja 2005 ammattiteattereissa kantaesitetyistä kotimaisista alkuperäisnäytelmistä.

Suomen raati perusteli valintaansa seuraavasti:

KARI HOTAKAINEN: PUNAHUKKA

Kulunut kaksivuotiskausi on suomalaisessa draamassa ollut jälleen ylitsepursuavan runsas, sekä tarjonnan että laadun suhteen. Mieluisa ja hankala tilanne kilpailukappaleen valitsijoille. Suomalainen näytelmä kuvaa suomalaista elämää ja hengenmaisemaa suomalaisella tavalla, joskus niin suomalaisella että joutuu pohtimaan onko niissä tarpeeksi merimerkkejä meikäläisiä vesiä tuntemattomalle.

PUNAHUKKA on Kari Hotakaisen melkein esikoisdraama, aikuisten näytelmänä onkin. Edistysaskel, tai syrjähyppy, on vähintään looginen. Kieli ja repliikki ovat aseet joilla Hotakainen on valloittanut lukijat, ja joilla hän käy myös teatteriyleisön kimppuun. Hotakainen viihtyy marginaaleissa, ja ns. tavallisen ihmisen pakkomielteissä, joista katsoen maailma näyttää kuin suomalaisen veikkausyhtiön mainoksessa, erilaiselta. 'Mahdollisimman yksipuolinen kuva on hyvä kuva.' (PUNAHUKKA).

Mitä seuraa, kun Helsinki - Pietari junan konduktööri näkee Jeesuksen rajavyöhykkeen ratapihalla? Senhän luulisi mullistavan elämän perustuksia myöten? PUNAHUKKA on runsaudensarvi, josta voi seuloa teemoiksi vaikkapa moraalin suhteellisuuden, pahan tekemisen helppouden ja hyvän tekemisen vaikeuden, heittäytymisen uskon varaan, josta siitäkin koituu enimmäkseen harmia. ' . jos ihminen tunnustaa väriä, häntä haukutaan mustavalkoiseksi.' (PUNAHUKKA). Ja yleisen mutta silti sallittavan pyrkimyksen perustaa tavallinen perhe ja elää sen kanssa tavallista elämää. Ja tietysti Suomen ja Venäjän aina yhtä ongelmallisen suhteen - kun Läikkäpää ja Pottunokka alkoivat keikuttaa ja lopulta kaatoivat veneen, ja 'rajan yli alkoi valua kaikenlaista silliä ja silakkaa' (PUNAHUKKA). Ja miten hyvin kuppaaminen ja hyväntekeväisyys viihtyvät samoissa ihmisissä. Ja Suomen neuvostoimperiumin jälkeisen historian. Kun kaiken perusteleva tyrannia sammuu, pitäisi kaiketi kasvaa täysi-ikäiseksi, eikä sekään aina niin helppoa ja hauskaa ole? Kaiken lisäksi kirjailija on vastoin vallitsevaa käytäntöä sommitellut näytelmäänsä onnellisen lopun, tai ainakin sellaista erehdyttävästi muistuttavan. Se kuuluu tietysti satujen maailmaan, vai olisiko sillä jotain tekemistä oikeiden ihmisten elämän kanssa?

Hotakaisen repliikki on kuin Hotakaisen lause - tähtää yhtä aikaa moneen jänikseen, jotka kaikki karkaavat eri suuntiin. Joskus Hotakainen vaikuttaa kirjailijalta, jolla on vakava mieli ja tärkeää sanottavaa, ja jota siis mielellään ylistäisi kaikin korrektein sanakääntein. Ja silti mielen pohjalla nakertaa epäilys: jos ei sittenkään? Jospa se pyörittääkin meitä ihan omaksi huvikseen?

Palkitsijaraadin perustelut kokonaisuudessaan seuraavassa:

Nordisk Dramatikerpris 2006
Prisvinder
Kari Hotakainen Finland
"PUNAHUKKA"
Nordisk Teaterunions styrelse besluttede på mødet i København den 23. april at tildele Den Nordiske Dramatikerpris 2006 til dramatikeren Kari Hotakainen fra Finland for hans scenespil "Punahukka" (Border Crossings/Arvelige Faktorer).

Juryens begrundelse er:
Den finske dramatiker Kari Hotakainen har skrevet et scenespil af meget høj kvalitet. Teksten er flerdimensional, fuld af dybde i dens spændende og civilisationskritiske samfundsskildring og personerne fremstilles fulde af humor og ironi. Hotakainen bemægtiger sig sine tilskuere med sit sprog og sine replikker, der er ironiske og morsomme samtidigt med at det gør ondt Hvad sker der når konduktøren på toget mellem Helsingfors og St. Petersborg ser Jesus på grænsestationen? Bliver der hermed vendt op og ned på livets grundlag? Det er alvorlige temaer dramatikeren præsenterer os for.

Scenespillet "Punahukka" er et overflødighedshorn af temaer; som moralens relativitet, det lette ved at gøre andre ondt, og det svære ved at gøre det gode. Eller almindelige menneskers tilladte stræben efter at stifte en almindelig familie og leve et almindeligt liv.

Og naturligvis Finlands og Ruslands altid lige problematiske forhold.
Eller Finlands historie efter Sovjetimperiet: når tyranniet, som retfærdiggør alt, er væk, burde man vel blive voksen, men det er nødvendigvis hverken morsomt eller enkelt hver gang. Selvom stykket ender lykkeligt efterlades tilskuerne alligevel med den dobbelttydige fornemmelse, der er typisk for Kari Hotakainen’s forfatterskab.

Hotakainen er en seriøs forfatter med vigtige budskaber, som man har mest lyst til at lovprise med alle de rette formuleringer. Alligevel gnaver en mistanke i baghovedet, om at det måske ikke er den fulde sandhed. Måske kører han bare rundt med os for sin egen fornøjelses skyld. Hotakainens replikker er som Hotakainens meninger - de sigter på en hel flok harer, som så alle løber i hver sin retning.

Arvosteluista poimittua:

"Kirjailija Kari Hotakainen on näytelmäntekijänä(kin) ennen muuta tarinankertoja ja siinä mielessä velkaa savolaisille kulttuuritaustoilleen, että dialogi on täynnään osuvia sutkauksia; ne eivät ole pelkkiä hauskoja vitsejä vaan aforistista kielipeliä, joka taustoittuu laajempiin yhteyksiin."
- Karjalainen 17.9.2005. Hannu Reunamäki.

"Hotakaisen henkilöt ja heille kehitetyt tarinat ovat hyvin likeisesti tunnistettavia suomalaisia - ja komteatterilaisia. Absurdit tilanteet avautuvat elämän ja uskon, synnin ja armon pohdinnoiksi."
-Helsingin Sanomat 16.9.2005. Kirsikka Moring.

"Ja kun käsikirjoittaja on Kari Hotakainen, on komedia tässä tapauksessa pikimustaa, koettelevaa ja saippuanliukasta. Haudanvakavien teemojen katveessa roolihahmot laukovat repliikkejä, jotka ovat ajoittain jotakin sketsiviihteen ja proosarunouden väliltä."
- Kouvolan sanomat 16.9.2005. Tiina Aho.

"Juha Lehtolan ohjaus poimii tarkasti kaiken olennaisen ja sytyttää ensemblen sellaiseen menoon, että oksat pois. Kun kokonaisuudesta vielä huomioidaan taiteelliseen toteutuksen (mm. Kristiina Sahan oivallinen "joulukalenterimainen" lavastus ovineen ja luukkuineen) kaikinpuolinen onnistuminen, napakkaa ja näyttävää lopputulosta ei käy kuin kiittäminen."
- Salon Seudun Sanomat 17.10.2005. Arto Aulavuo.

"Ritva Valkaman tarvitsee vain astua näyttämölle. Yleisö ostaa hänen Helminsä eikä syystä. Näyttelijätär sulautuu tilanteisiin koko sydämellään. Yleisö nauraa. Komedienne on muutakin kuin hauska hahmo. Vanhenevalle äidille paljastuu totuus. Elämä ei ollutkaan sitä mitä sen luuli olevan."
- Alueuutiset 26.10.2005. Tiina Himmelroos.

"Jos luulitte, että Hannu-Pekka Björkman oli omiaan Suomen hevosen Äiteenä, niin käykääpä katsomassa hänen tulkintansa tästä elämän murjomasta konduktööristä! Aseista riisuvaa ja herkullista teatteritaidetta, kerta kaikkiaan."
- Etelä-Suomen Sanomat 18.9.2005. Ilkka Kuosmanen.

"Pekka Valkeejärven puoliuskoinen Martti on terävästi piirretty kuva aidosta leipäpapista. Hieman hapan, innoton, mutta perusteet tunteva keski-ikäinen virkamiespappi joutuu opettamaan Björkmanin liikaintoista vastakääntynyttä. Heidän välisensä keskustelut ovat silkkaa herkkua."
- Kotimaa 2005/40. Olli Seppälä.

Takaisin