Thomas Vinterberg, Mogens Rukov, Bo hr. Hansen: JUHLAT (Festen)
Suomenkielinen kantaesitys KOM-teatterissa 6.3.2002
Teksti Thomas Vinterberg ja Mogens Rukov
Näyttämösovitus Bo hr. Hansen
Suomennos Aleksi Milonoff
Ohjaus Pekka Milonoff
Apulaisohjaaja Jukka Keinonen
Lavastus Eeva Ijäs
Puvut Eeva Ijäs ja Päivi Kokkonen
Musiikki Iiro Ollila
Lauluvalinnat ja laulujen harjoittaminen Iiro Ollila ja Emma Paju
Valot Kari Vehkonen
Ääni Jukka Kuuranne
Tappelut Kristo Salminen
Tarpeisto Laura Tulimaa (Artemia, Savonlinna)
Lavastuksen toteutus Juhana von Bagh, Jukka Kuuranne, Jouni Kuusimäki,
Konsta Mikkonen, Kari Vehkonen
Seinämaalaus Eeva Ijäs, Matti Suominen, Kaisa Rasila
Valokuvat Riikka Palonen
Rooleissa:
Helge, isä - Esko Salminen
Else, äiti - Marja Packalén
Christian, vanhin poika - Hannu-Pekka Björkman
Mikael, nuorin poika - Eero Aho
Mette, Mikaelin vaimo - Vilma Melasniemi
Helene, tytär - Sari Mällinen
Gbatokai, Helenen poikaystävä - Lawrence Kennedy
Linda, kuollut tytär - Ria Kataja
Leif-setä, Helgen veli - Jukka Keinonen
Paul, Helgen vapaamuurariveli - Iiro Ollila
Lars, hotellin johtaja, seremoniamestari - Pekka Valkeejärvi
Pia, palvelustyttö - Ria Kataja
Michelle, palvelustyttö - Emma Paju
Mikaelin ja Metten nuorempi poika - Luukas Valtonen / Altti Vesala
Mikaelin ja Metten vanhempi poika - Anton Valtonen / Satria Sutisna
Tarjoilijoita ja juhlavieraita - Koiton Laulun kuorolaisia
Arvosteluista poimittua:
Pekka Milonoffin ohjaus on tarkka ja shokeeraava.
- Teppo Kulmala/Keskisuomalainen 8.3.02
Pekka Milonoff ohjaajana säästää räjähdyspanoksia
mahdollisimman pitkälle, mutta kun padot sitten purkautuvat, ne syöksevät
ympärilleen tulta ja tulikiveä kuin pahimmassa tulivuorenpurkauksessa.
- Pentti Ritolahti/Lauttasaari13.4.02
Vaikka Esko Salmisen tyyli on tuttu, se on vakuuttava. Hän on myhäilevä,
leppoisa nallekarhu, joka lopussa kuitenkin heittää inhottavimman
repliikin: te olette minun lapsiani loppuun sakka. Sen jälkeen ei
tiedä, vihaisiko vai säälisikö tätä raunioituessaankin
tuhoisaa patriarkkaa.
- Annamari Haimi/Etelä-Saimaa 22.3.02
Hän on äärimmäisen itsekäs ja empatiaton ihminen,
jolle toiset ihmiset, omat lapsetkin ovat olemassa vain hänen tarpeidensa
ja halujensa tyydyttämistä varten. Kohtaus kohtaukselta, paljastus
paljasukselta hänen kasvonsa kivettyvät, mutta pokka pitää,
kunnes naamio putoaa ja todellinen Helhe raivoaa häpeässään.
- Erkki Susi/Tiedonantaja 2002/11
Kun raskas paasi alkaa kaatua, niin rytinä kuuluukin sitten kauas.
- Rolf Bamberg/Uutispäivä Demari 17.4.02
Marja Packalénin Else-äiti on rakentanut ympärilleen
niin vahvan hyvän käytöksen muurin, että sen piiriin
ei pääse tunkeutumaan mikään häiriö. Else-rouvan
sfinksimäisyys on niin pitkälle kehitettyä, ettei mitään
merkkejä tunne-elämästä ole havaittavissa.
- Outi Lahtinen/Teatteri-lehti 3/2002
Näkyvin ja vaikuttavin rooli on Hannu-Pekka Björkmanilla, joka
on perhen vanhin poika ja salaisuuksien paljastaja. Hän esittää
tuntuvasti ihmistä, joka välillä sortuu omien kipujensa
alle, mutta nousee ja voittaa menneisyytensä. Komea suoritus.
- Juhani Koivisto/Ilkka 12.3.02
Eero Aho esitti mainiosti nuorempaa veljeä, joka oli alussa todellinen
röyhkimys. Hänessä tapahtui esityksen aikana varmaan eniten
kasvua ja muutosta. Hän ilmeisesti tajusi vasta näissä
juhlissa, millaisen perheen poika hän itse asiassa olikaan.
- Ritva Sorvali/Kaupunkilehti Seiska 5.10.02
Sari Mällisen Helenen energinen kaksijakoisuus - nykyaikainen pinnallisuus
ja koskettava myötäelävyys - ovat liikuttavia sekä
henkilökuvana että näyttelijän taidonnäytteenä
sinänsä.
- Teppo Kulmala/Keskisuomalainen 8.3.02
Jukka Keinonen tekee Juhlien humoristisesta hahmosta yhtä aikaa
tshehovilaisen narrin, buster keatonin ja suomalaisen kansanhahmon sydämellisen
tokkuran.. Juhlat näyttää meille sen hauskasti kuplivan
pintaveden, jonka pohjalla tragedian kalat kutevat. Keinosen Leif on pintatason
merimerkki, hukkumisen suuntaan kallellaan, kuten koko draaman kulku ja
sanoma.
- Teppo Kulmala/Keskisuomalainen 8.3.02
Iiro Ollilan ilmava musiikki kehystää esitystä tunteikkaastikin,
ei kuitenkaan imelästi.
- Soila Lehtonen/Aamulehti 8.3.02
