REKO LUNDAN: BUDAPEST BENGAL TIGERS
Kantaesitys KOM-teatterissa 7.2.1996
Teksti ja ohjaus Reko Lundán
Lavastus Saara Joro (TaiK)
Puvustus Minni Härkönen
Valot Kari Vehkonen
Ääni Jukka Kuuranne
Julisteen kuvat ja taitto Riikka Palonen
Henkilöt (iät elokuussa 1989):
Jyrki, 19 v. - Kristo Salminen (TeaK)
Katariina, 21 v. Jyrkin sisar - Ursula Salo (TeaK)
Antti, 47 v. Jyrkin ja Katariinan isä - Pekka Valkeejärvi
Birgit, 42 v. Jyrkin ja Katariinan äiti - Marja Packalén
Paula, 19 v. - Meri Nenonen (TeaK)
Eila, 35 v. Paulan äiti - Sari Mällinen
Vesa, 27 v. Eilan mies - Eero Aho
Mirja, 20 v. - Miina Turunen (TeaK)
Tenkanen, 15 v. - Jani Volanen
Reino, vihainen keski-ikäinen mies - Jukka Kuuranne
Tapahtuu Helsingissä, Hyvinkäällä, Vantaalla ja Budapestissa,
sisällä ja ulkona elokuussa 1989, heinäkuussa 1992 sekä
huhtikuussa 1995.
"Ensimmäisen muistiinpanon näytelmästä Budapest
Bengal Tigers olen tehnyt 18.4.1994: 'On olemassa näytelmä,
jonka alussa mies (n. 50 v.) tulee tapaamaan aikuista poikaansa ja sanoo
'Se tulee nyt alas ... helisten ... koko saatanan yhteiskunta.''
Työnimenä oli pitkään Turvattomuus. Kuuntelin
radiosta ohjelmaa, johon ihmiset soittivat ja kertoivat miten he suhtautuvat
tulevaisuuteen. Vastaukset jäivät mieleen kuin yksi epäröivä
kysymys: onko realistista odottaa minulle tai minun lapsilleni hyvää
elämää?
Näytelmän päähenkilöt ovat nuoria, jotka
vasta etsivät omaa paikkaansa ja tapaansa elää. Annoin
henkilöille näytelmän maailmassa paljon aikaa (elokuusta
1989 huhtikuuhun 1995) tehdä valintansa, mutta silti kaikki eivät
saaneet mitään aikaan. Vitkuttelun syy ei ole pelkästään
saamattomuus (pullamössösukupolvi-teoria) vaan se, että
yhtä hyvin voi valita Nesteen kuin Greenpeacen. Kumpi on oikea valinta?
Paradoksaalisesti niiden logoissa ja mainoksissa on sama viesti: puhdas
tulevaisuus. Oikean vaihtoehdon löytämisen tärkeyttä
ei kannata kysyä sukupolvelta, joka käveli kouluunkin hiljaa
ja varovasti, ettei Neuvostoliitto tai USA suutu ja paina nappia.
Nuorten lisäksi näytelmässä on heidän vanhempansa.
He tulivat väkisin mukaan kertomaan kuinka ennen elettiin vähemmällä
ja onnellisemmin. Minäkin olisin onnellinen, jos hallituksen tapaan
uskoisin tai uskottelisin, että ainoa mitä tarvitaan on talvisodan
henki."
- Reko Lundán
