Pirkko Saisio: BAIKALIN LAPSET

Kantaesitys KOM-teatterissa 30.10.2002

Entiset järjestötoverit kokoontuvat perinteiseen vapunviettoon Puu-Käpylään. Samaan aikaan heidän aikuisuuteen kurottavat lapsensa ottavat mittaa ajasta ja aatteista Helsingin keskustassa ja sen pimeillä ratapihoilla. Vanha tuttava, vankileiriltä vapautunut ugrikirjailija on illan yllätysvieras ja menneisyyden hyökyaalto hukuttaa vapunviettäjät.

Baikalin lapset on näytelmä hukassa piileksivistä aatteista, unohtamisesta, muistamisen ja itsensä armahtamisen välttämättömyydestä.

Teksti Pirkko Saisio
Ohjaus Timo Torikka

Dramaturgian assistentti Maria Kilpi (TeaK)
Ohjaajan assistentti Minna Savin (Stadia)
Lavastus Eeva Ijäs
Musiikki Kalle Chydenius
Puvut Eeva Ijäs ja Päivi Kokkonen
Valot Kari Vehkonen
Ääni Jukka Kuuranne
Ääniassistentti Inka-Riina Simola (TeaK / VÄS)
Naamiointi Riikka Virtanen
Lavastuksen toteutus Jukka Kuuranne, Jouni Kuusimäki, Konsta Mikkonen, Eljas Liinamaa, Ilari Koskimies
Valokuvaus Riikka Palonen
Elokuvamateriaali Matti Kuortti
Diat Veikko Koivusalo, Måns Hedström, Riikka Palonen

Rooleissa:

Hannu-Pekka Björkman - Pena, kirjailija
Pekka Valkeejärvi - Leo, kirvesmies
Eero Aho - Mantsu, elokuvaohjaaja
Sari Mällinen - Vimppa, teatteriohjaaja
Marja Packalén - Taru, ministeri
Tiina Lymi - Krisse, lääkäri
Pirkko Saisio - Djuna Orbenko, kirjailija

Jarkko Lahti - Otto, Penan poika, tv-juontaja (Pena nuorena)
Eero Milonoff (TeaK) - Juri, Tarun ja Leon poika, harrastajanyrkkeilijä (Leo nuorena)
Elsa Saisio (TeaK) - Tanja, Vimpan ja Mantsun tytär, elokuvaopisk. (Vimppa nuorena)
Suvi-Sini Peltola (TeaK) - Riikka, Tarun ja Leon tytär, valt. yo. (Taru nuorena)
Lotta Lindroos (TeaK) - Herta, Krissen ja Leon tytär, lääk.kand. (Krisse nuorena)

Arvosteluista poimittua:

1970-lukua, "taistolaisuutta" ja Agit-Propin symboloimaa poliittista laululiikettä on viime aikoina kummasteltu noin 30 vuoden etäisyydeltä. Ihanteellinen nuoriso halusi omin käsin tehdä maailmasta rauhan ja tasa-arvon tyyssijan; toimintaperiaatteet omaksuttiin marxismi-leninismin opintopiireissä.
Kapitalismi kuitenkin voitti taistelun.
- Soila Lehtonen/Aamulehti 1.11.02

Hyytävän hauskoissa takautumissa palataan 1970-luvulle, jolla ladellaan taistolaisia iskusanoja taiteen ja kansan yhteydestä. Saisio saa ne kuulostamaan mietelauseilta, mutta näyttää myös niiden koomisuuden.
- Matti Linnavuori/Satakunnan Kansa 2.11.02

Ohjaajana harvemmin esiintynyt Timo Torikka tarjoaa katsottavaksi kiinnostavan kerrostuman.
- Kaisu Mikkola/Kaleva 3.11.02

Ohjaaja Timo Torikka on ratkaissut päällekkäisyden hienosti.
- Susanna Ahonen/Kansan Uutiset 1.11.02

Näytelmän hieno simultaanikerronta toteutuu Timo Torikan ohjaamassa esityksessä taidokkaasti Eeva Ijäksen lavastuksen selkeästi jäsentämällä näyttämökkä.
- Outi Lahtinen/Kirkko ja aupunki

Pekka Valkeejärven parisuhdeongelmissaan pyörivä, joviaalilla synkkyydellä tulkittu, humaani puolijuoppu käy varjopainia dokumenttiohjaaja Mantsun kanssa, joka joutui paaduttamaan sydämensä jo kauan sitten.
- Kirsikka Moring/HeSa 1.11.02

Mantsu on Eero Ahon viime aikojen herkullisin roolityö.
- Kirsikka Moring/HeSa 1.11.02

Hannu-Pekka Björkman ja Pekka Valkeejärvi ovat keski-ikäisinä nuoruuttaan karsastavina isinä huikeita, aivan valtavan hienoja.
- Ville Blåfield/Ilta-Sanomat 6.11.02

Hannu-Pekka Björkmanin nössö kirjailija näyttää taivaanmerkit päästäessään ilmoille katkeruutensa ja Marja Packalénin ministerikin ottaa varsin riemullisesti pultit.
- Kaarina Naski/Länsi-Uuusimaa 4.11.02

Tiina Lymi on uskottava hiukan hönttinä lääkäritypynä, ja tunnettuun tapaansa hänellä on kaikki pelissä.
- Susanna Ahonen/Kansan Uutiset 1.11.02

Aina, kun keskustelu siirtyy kiusallisille ulottuvuuksille, illan emäntä Vimppa (Sari Mällinen) liehuu paikalle ja ehdottaa, että hän voisi keittää nakkeja koko porukalle.
- Kaisu Mikkola/Kaleva 3.11.02

Sari Mällisen roolityössä taiteellisena Vimppana on sellaista herkkyyttä, jota harvoin näkee teatterin lavalla.
- Susanna Ahonen/Kansan Uutiset 1.11.02

Pirkko Saisio on kirjoittanut itselleen riemukkaan roolin viiniinmenevänä kirjailijana.
- Ville Blåfield/Ilta-Sanomat 6.11.

Kalle Chydeniuksen musiikki ei varsinkaan myötäile nostalgisesti, vaan elää kiintoisan karuna rönsyilevän draaman rinnalla.
- Soila Lehtonen/Aamulehti 1.11.02

Takaisin