Mark Ravenhill: ALASTONKUVIA (Some Explicit Polaroids)
Suomen kantaesitys KOM-teatterissa 19.3.2003
ALASTONKUVIA (Some Explicit Polaroids)
Onko miljonäärin pahoinpitely pahempi rikos kuin
seksiorjan ostaminen Venäjältä?
Englantilaisen uuden polven kirjailijan Mark Ravenhillin häikäisevän
tarkkanäköinen tutkielma vuosituhannen lopun arvoista ja uskomuksista.
Alastonkuvia on pisteliään hauska tragikomedia myymisestä
ja ostamisesta, solidaarisuudesta ja välinpitämättömyydestä.
Teksti Mark Ravenhill
Suomennos Aleksi Milonoff
Ohjaus Pekka Milonoff
Lavastus Eeva Ijäs
Pukusuunnittelu Niina Pasanen
Valosuunnittelu Kari Vehkonen
Äänisuunnittelu Antti Nykyri
Videoprojisoinnit PlayStation2-pelistä Grand Theft Auto: Vice
City
Videon leikkaus Antti Nykyri
Maskeeraus Riikka Virtanen, Tiina Winter
Erikoismaskeeraus Ari Arvola
Valokuvat Riikka Palonen
Rooleissa:
Marja Packalén - Helen
Pekka Valkeejärvi - Nick
Tiina Lymi - Nadia
Jari Virman (TeaK) - Victor
Eero Aho - Tim
Hannu-Pekka Björkman - Jonathan
Mark Ravenhill on vuonna 1966 syntynyt englantilainen näytelmäkirjailija. Hän on opiskellut draamaa ja englantia Bristolin yliopistossa ja kirjoittanut viisi kokoillan näytelmää. Näytelmistä ensimmäinen, Shopping & Fucking, valmistui 1996 Royal Court -teatteriin ja herätti heti laajaa kansainvälistä huomiota. Se käännettiin useille eri kielille ja sitä on esitetty ahkerasti ympäri maailmaa, Suomen kantaesitys oli Helsingin kaupunginteatterissa vuonna 2000.
Vuonna 1999 Lontoon New Ambassadors -teatterissa kantaesitetty Alastonkuvia (Some Explicit Polaroids) on Ravenhillin toiseksi uusin näytelmä. Se syntyi lontoolaisen Out of Joint -ryhmän tuotantona ja sen ohjasi ryhmän toinen perustaja Max Stafford-Clark. Esitys sai hyvän vastaanoton, Out of Joint teki sen kanssa ulkomaankiertueita ja näytelmä käännettiin useille kielille.
Ravenhillin muita näytelmiä ovat Actors Touring Companyn esittämät Faust is Dead (1997) ja Handbag (1998) sekä vuonna 2001 valmistunut Mother Clap's Molly House, jonka toteuttivat opiskelijat London Academy of Music And Arts -koulusta. Lisäksi Ravenhill on kirjoittanut televisiosarjaa sekä kolmen kirjaillijan yhteistyönä syntynyttä näytelmää Sleeping Around (1998).
Otteita näytelmästä Alastonkuvia (suom. Aleksi Milonoff):
NADIA
Me kaikki matkataan omia matkojamme. Jokaisella meistä on oma polku
kuljettavana, mut joskus sitä polkuu ei vaan pysty näkeen ja
sillon voi tuntuu siltä, ettei missään oo mitään
järkee. Mut totta kai sellanen polku on olemassa. Kaikella on joku
tarkotus.
VICTOR
Ootsä tosiaan sitä mieltä?
NADIA
Joo joo, ihan varmasti.
VICTOR
Ei mun mielestä.
NADIA
Eikö?
VICTOR
Mun mielestä missään ei oo mitään järkee.
Tää koko maailma on ihan vitun kreisi paikka.
NADIA
No se voi joskus tuntuu siltä -
VICTOR
Joo joo. Kaikki on niinku ihan tajuttoman hullua. Se on tosi ihanaa. Mäkin
oon ihan kreisi.
***
NADIA
Musta sä olet todella kaunis ihminen.
VICTOR
Ai tykkäät sä mun bodista?
NADIA
Eiku sisäisesti. Sä oot sisäisesti kaunis.
VICTOR
Ai etsä tykkää mun bodista?
NADIA
Totta kai mä tykkään, sulla on upee vartalo.
VICTOR
Siis mullahan on aivan mieletön vartalo. Mä voisin tehdä
pornoo. Tällä vartalolla musta vois tulla iso pornostara. Kaikki
kundit menee siis sekasin mun vartalosta.
NADIA
Onks sulla ollu montaki kumppania?
VICTOR
Siis niinku mitä?
NADIA
Onks sulla ollu paljon poikakavereita?
VICTOR
Poikakavereita, on ollu. Monta poikakaveria. Ne menee ihan sekasin mun
bodista. Ja mun faijaki menee hei. Mun faija ja broidi on ihan hulluina
mun bodiin.
***
VICTOR
Kerran mä olin niin tosi kreisi, et mä otin polaroideja ja mä.
. . siis miten se sanotaan. . . mä niinku skannasin ne polaroidit
mun kotisivulle ja mä kirjotin sinne, et upee bodi, kreisi kundi.
Haluisko joku toinen kreisi kundi tehdä kaikkii älyttömiä
juttuja tälle tosi kreisille bodille?
NADIA
No mun mielestä toi on tosi mahtavaa. Eiku ihan oikeesti. Se että
on avoin.
VICTOR
Joo. Avoin. Ahnas reikä.
NADIA
Siis avoin kaikille eri vaihtoehdoille.
VICTOR
No mitä sä ite haluut?
NADIA
No. . .
VICTOR
Mihin sä pyrit?
NADIA
Mä en tiedä vielä. Mä vieläki vähän
niinku etsin sitä. Et mikä on mun paikka tässä maailmankaikkeudessa.
Mulle mikään ei oo pysyvää, mikä niinku tavallaan
on aika makeeta. Kato se on silleen, että voidakseen tehdä oikeita
valintoja täytyy olla avoin kaikille eri vaihtoehdoille.
***
JONATHAN
Anteeksi vaan mutta etkö sinä olekin Helen? Niin niin, totta
kai, totta kai, tietysti sinä olet Helen. Sinä kirjoitit aikoinaan
pamfletteja. Joskus aikoinaan, kauan kauan sitten, sinä kirjoitit
kirjan, jonka nimi oli "Miten omistava luokka tuhotaan?". Vai
mitä? Kyllä kyllä, totta kai. "Me aloitamme ihmisistä.
Me sieppaamme heidät yksi kerrallaan, me sieppaamme heidän lapsensa.
Tuhansia vuosia jatkunut vääryyden voittokulku on nyt pysäytettävä.
Meidän iskumme on oleva julma ja kuolettava, se pyyhkii pois tuhansien
vuosien kärsimyksen."
HELEN
Se oli toinen ihminen.
JONATHAN
Totta kai. Se olit sinä mutta kuitenkin. . .
HELEN
Toinen ihminen.
JONATHAN
Aivan niin.
HELEN
Se oli toinen ihminen. . . Se oli lapsi.
JONATHAN
Totta kai, nyt kun ollaan täällä terassilla, se kaikki
näyttää niin toisenlaiselta. Mutta vasta sitten kun sinä
olet kärsinyt niin kuin minä. . . Silloin kun Nick tarttui sinun
sanoihisi. Ja otti sinut täysin kirjaimellisesti. Silloin kun minut
hakattiin ja ruhjottiin. . .
HELEN
Mä olen pahoillani.
JONATHAN
Anna olla.
HELEN
Mä olen pahoillani kaikesta siitä, mitä Nick teki. . .
mitä me. . . mitä me tehtiin sulle.
JONATHAN
Sehän on nyt muotia, olla pahoillaan. Anteeksi että me pommitimme
teidän lähetystöänne, anteeksi nälänhädästä,
anteeksi että me ruiskutimme sinuun sen viruksen ja katselimme vierestä,
kun sinä kuolit. Anteeksi, anteeksi, anteeksi. Eihän se nyt
jumalauta noin voi mennä. Se ei voi mennä noin.
Arvosteluista poimittua:
"Brittiläisen Mark Ravenhillin Alastonkuvia on mainio aikalaiskritiikki,
joka luotaa viime vuosikymmenten arvomurroksia purevasti, hauskasti ja
ymmärtävästikin….Näytelmää rytmittävät
PlayStation2:n Grand Theft Auto: Vice City -pelistä valkokankaalle
leikatut pätkät. Peliotteet peilaavat oivaltavasti urbaania
yksinäisyyttä ja median tuottamaa keinotekoisuutta."
-Hanna Miettinen/Kymen Sanomat 27.3.03.
"Alastonkuvia näytelmän suomentaja Aleksi Milonoff on
nähnyt ihmisen tilan erinomaisesti ja luonut englanninkielisen tekstin
eläväksi suomeksi."
-Ossi Liiten/ Lounais-Lappi 9.10.03.
"Parin vuoden takainen (loistavasti suomennettu) englantilainen
draama asettaa rinnakkain nuoruudessaan vihaisen keskiluokan ja nautintoja
metsästävän jussi-ahde-elämäntavan. Hätkähdyttävää.
Koskettavaa ja herkkää."
-Sanna Wirtavuori/TV-maailma 13/03.
"KOM-teatteri poraa jälleen ajan hermoon….Alastonkuvien
ihminen on mainosmaailman siittämä muovipelle. Pekka Milonoffin
ohjaus KOMissa hajottaa tuon roskaruoalla, roskamusiikilla, roskavaatetuksella
ja roskapuheilla syötetyn korttitalokummajaisen niin säälittä
ja paljastavasti että näytelmässä on julistuksen ainekset."
-Teppo Kulmala/Keskisuomalainen 21.3.03
"Alastonkuvia on ennen kaikkea hurja, vauhdias tragikomedia nykyisyydestä.
Iskevä replikointi irrottaa monet naurut. Ohjaaja Pekka Milonoffin
idea käyttää tehosteena kolkkoa väkivaltaista videopeliä
sopii kuvaksi julmasta kaupungista."
- Paula Harkki/Apu 14/03.
"Alastonkuvista syntyy esitys, joka jaksaa yllättää
juonensa käänteillä ja ennen muuta tyylinsä miltei
mystisellä salamuuttumisella….
Eristymisen, itsekkyyden , pakenemisen pakko on vahvaa , mutta jää
sulaa kuitenkin tarinassa ja KOM-teatterissa jopa rakkaudeksi tai ainakin
välittämiseksi juuri sydämeen käyvien roolitöiden
ansiosta.
Tiina Lymi on riipaiseva yhä uudelleen hakattuna stripparina, mutta
yhtä lailla hienon ja ehyen kaaren tekee teatterikoululainen Jari
Virman ihmiseksi kasvavana Viktor-nuorukaisena. Eero Ahon aids-Tim, Pekka
Valkeejärven seestyvä Nick ja Marja Packalénin poliitikko-Helen
tuovat esitykseen täyttä ihmiskuvaa ja katsojan mieleen muuttuvan
ihmisen herättämää autuutta. Hannu-Pekka Björkman
risteyttää invalidisoituneena Jonathanina pahan hyvään
ja päinvastoin energisesti ja ehdottoman mielenkiintoisesti."
-Jukka Kajava/Helsingin sanomat 21.3.03
